NMKY

 

Rovaniemen NMKY lähti tänä vuonna poikkeuksellisesti pääsiäisen sijaan vasta vappuna yhteiselle turnausmatkalle. Sima Basket turnaukseen Järvenpäähän osallistui Rovaniemeltä minipojat- ja tytöt sekä A/B-tytöt. Turnausjärjestelyt toimivat moitteetta ja varsinkin kaukaa tulleet vieraat otettiin hyvin huomioon järjestelyjä tehdessä. Positiivinen kokemus kaikin puolin.

 

Fakiirin mietteitä Minipoikien edesottamuksista (kentällä ja sen ulkopuolella)

Lähtö Rovaniemi citystä koitti kello kahdeksan aamulla paikallista aikaa. Odotukset oli korkealla tulevalta noin 11 tunnin istumissessiolta. Bussissa näkyi olevan innokkaita junnuja kohti kauden päätösturnausta Järvenpäähän. Huomattakoon että monelle tämä tulisi olemaan ensimmäinen laatuaan.

Itse matka sujui valmentajan osalta rattoisasti katsoen NBA-koripalloa ja sivusilmällä seuraillen samaa aihepiiriä olevaa Taikatossut-elokuvaa ensimmäiseen pysähdykseen asti. Pulkkilan huoltamolla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämmitti mukavasti t-paita kelin veroisesti. Ei junnuillakaan (tai varttuneemmilla) ollut mitään valittamista jäätelön nauttimisesta pihalla. Kuljettajan lakisääteisen jälkeen suuntana Keski-Suomen suuri pysähdyspaikka. Bussissa pyörinyt elokuva sai jatko-osan peräänsä ja valmentajille hieman lisää playoff-tunnelmia rapakon takaa.

Myöhäinen lounas koitti kuitenkin vihdoin ja viimein ja lapsukaiset kirmasivat jonottamaan itselleen vatsan täytettä. Osa paineli pikaruokajonon ihmeelliseen maailmaan ja osa innostui hienoista kuvista varustettuun à la carte tarjonnasta. Fiksut (mukaanlukien allekirjoittanut ;) päätyivät noutopöydän nopeaan ja runsaaseen tarjontaan. Lihapataa ja kaalikääryleitä. Näkyipä tauon aikana bussilastillinen kurkkusalaattia matkalla kohti pohjoista. Osa vanhemmista tytöistä mietti suunnanvaihtoa ^^.

Järvenpää häämötti edessäpäin yllättävänkin nopeasti, sillä tarvittiin ainakin viisi älyvehjettä navigoimaan perille tuohon isoon kaupunkiin. Pienemmät tytöt hämmästelivät bussin vieressä menevää junaa - sellainen iso kulkuväline jossa on paaljon vaunuja perässä ja kulkee kiskoilla. Niitähän ei Rovaniemellä näy, vai näkyykö?

Majoituskoululle saavuimme pienen saderintaman vallitessa hieman ennen seitsemää. Kokosimme tiedustelu- ja valmisteluosaston (TieVa) nopeasti jojoista ja valmentajasta. Majoituskoulumme osoittautui tehokkaan tiedustelun ansiosta myös ruokailukouluksi ja saimme onnistuneesti hankittua oikean määrän kisapasseja kaikille bussissa olijoille kisakansliasta.

Marssijärjestys oli selvä: kamat kantoon ja kohti oikeaa luokkaa. Nopean tarkistuslaskennan jälkeen (oikea määrä sierainpareja ja kasseja mukana) pojat suuntasivat ylös ja tytöt jäivät alas välttäen rappusten tepsuttelun. Luokkamme osoittautui kemianluokaksi jossa oli paljon särkymäpotentiaalia sekoitettuna yhdeksään energiapitoiseen poikalapseen. Pienellä ulkomajoituksella uhkaamisella mitään ei lopulta hajonnut.

Pientä eripuraa oli havaittavissa joukkueiden välillä, sillä poikien luokkatila oli suurin ja tytöt (niin isot kuin pienet) kävivät ovella asti ihmettelemässä tilan paljoutta. Pojat tosin herrasmiehinä tarjosivat majatilaa vierestään, mutta kummasti ovelta näkyi siinä vaiheessa enää sukanpäitä. Iltapala ja hiljaisuus kymmeneltä.

...Pienen komentelun jälkeen hiljaisuus lopulta vartin yli :)

Ja aamu seiskalta heräämisen ja aamupalan jälkeen pääsimme itse asiaan. Sukkulabussilla pikainen siirtyminen pelipaikalle joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Avausottelu isäntäseura JKS-Basketin ykkösjoukkuetta vastaan.

Ottelu alkoi lievästi sanottuna murskaavasti, isännät eivät olleet vieraskoreita vaan ottivat tylyn 20-0 juoksun heti. Pojat hieroivat unihiekkaa silmistään kun vastustaja tahkosi layuppeja tasaisen tappavaan tahtiin. Pieniä heräämisen merkkejä oli aina välillä, mutta Se ei riitä kun vastustajan jokainen pelaaja uskaltaa ja kykenee ratkaisemaan vapaasta paikasta. Hyökkäykset kilpistyivät usein omiin pelaajiin ja puolustuksessa ei tehty töitä loppuun asti. Kaikesta huolimatta kukaan ei luovuttanut missään vaiheessa ja jatkoimme pelaamista ilman pienintäkään nurinaa läpi ottelun. Se vaatii myös sisukkuutta kun vastustaja puskee koria toisensa jälkeen. Ottelun tsempparipalkinto meni oikeutetusti numero 7 Laurille. Hänellä oli ottelussa tekemisen meininki ja paini ansiokkaasti korin alla vaikka vastassa oli päätä pidempi kaveri. Ottelu lopulta 62-13 isännille.

Seuraavaan otteluun Namika Lahtea vastaan lähdimme huomattavasti paremmin lämmitelleinä. Kävipä valmentajatkin muutaman kierroksen pudotusta :) otteluun lähdettiin hyvällä latauksella. Itse ottelu käynnistyi tasaisesti ja pojat eivät osoittaneet yhtään pelkoa vastustajaa kohtaan. Tasaiselta vaikuttaneen ottelun aikana tulee kuitenkin niitä hetkiä jolloin peli ei kulje syystä tai toisesta (lue: nukahtelu). Ottelussa oli myös kova tempo, johon meidän pojat eivät ole vielä niin tottuneet. Puoliajalle lähdettiin 11 pisteen takaa-ajo asemasta. Saimme kuitenkin Janin kanssa valettua pientä taistelutahtoa pelaajille ja he lähtivät huomattavasti sisuuntuneimpina toiselle puoliskolle. Muutaman hyvän onnistumisen jälkeen otimme selvää hallintaa ottelusta. Kävimme viiden pisteen päässä parhaimmillaan, mutta yhdentoista pisteen kiinni ottaminen kahteentoista minuuttiin on kova urakka, etenkin taitavan kilpakumppanin kanssa.

Päivän toiseksi viimeisen tsemparipalkinnon kaappasi itselleen selvästi Tuomas #11. Nopeat jalat yhdistettynä ahkeraan jalkatyöhön puolustuksessa johtivat moneen riistoon. Hyvät ylösjuoksut olivat myös mukavaa katsomista, sääli vain ettei pelikaverit saaneet enempää syöttöjä perille. Ottelu 34-23 Lahdelle, mutta toinen puoliaika pelattiin tasan.

Ottelun jälkeen poikien ajatukset olivat lounaan ohella myös selvästi illan diskossa ja hymyt olivat kahdesta tappiosta huolimatta herkässä. Kinkkukiusauksen jälkeen valmentajakaksikko suunnisti katsomaan vanhempien tyttöjen edesottamuksia liikuntahallilla ja pojat lähtivät Petran, Annen ja Vesan kanssa kannustamaan minityttöjä läheiselle koululle.

Kokoontuminen lopulta takaisin majapaikalle ja siitä suoraan päivälliselle. Pientä jupinaa oli aikaisemmin ettei ole nälkä, mutta kummasti muutama tunti ja vähän kävelyä herättää sen piilevän ruokahalun. Lähtö illan viimeiseen peliin Muuramen RieMua vastaan. Pitkä kävelylenkki ennen ottelua herätykseksi ja pukuhuoneessa loput lämmittelyt. Salissa nopeat kymmenen minuutin pallon tuntuman ottaminen. Etukäteen vastustajasta ei tiedetty mitään, mutta täysiä lähdettäisiin pelaamaan. Liekö edellisen ottelun skarppaaminen vienyt veronsa vai olivatko ajatukset jo kisadiskossa, ei pojilla ollut otetta matsiin. Vastustaja teki helppoja koreja ja hyökätessä pallo ei liikkunut sutjakasti syötellen. Jälleen kerran, kaikki pelasivat rohkeaa koripalloa loppuun asti. Pelikokemusta täytyy vain saada lisää ja ottelu oli huomattavasti paremman näköistä kuin aamun ensimmäinen. Täytyy vain muistaa että palloa saa syöttää eteenpäin aina kun on mahdollista eikä vain silloin tällöin :) arvokas pelikokemus kaikille. Puolustuksen opit sen sijaan alkavat pikkuhiljaa mennä perille ja kaveria autettiin usein.

Illan tsempparipalkinto meni #12 pelaavalle Tuukalle. Huimaa kehitystä niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa aikaisempiin peleihin verrattuna. Ja nähtiinpä Tuukan käsistä lähtevän turnauksen hienoin kori valmentajien mielestä. Ottelu 46-22 Muuramen pojille.

Ilta olikin jo käsillä kun saavuimme majapaikalle ja pojilla oli kovat odotukset kisadiskolta. Salista alkoi kuulua dj:n harjoittelua jo ennen kahdeksaa ja lopulta ovien auettua nuoriso kirmaili sisälle vähän kerrallaan. Hihittelyä ja kikattelua oli ilmassa selvästi tavallista enemmän.

Kahden tunnin kisadisko on yllättävän nopeasti ohitse. Osaa pojista käytiin jopa hakemassa luokasta asti tanssimaan. Hurjimmat huhut tanssitettujen tyttöjen määrästä yhdellä henkilöllä liikkui jopa kuudenkymmenen tietämillä. Osalla tytöistä oli liian korkea tasovaatimus eivätkä suostuneet tanssimaan meidän poikain kanssa. "Lagivalo" tunnetaan myös nimellä strobovalo :)

Liekö pitkä päivä tehnyt tehtävänsä, mutta yhdeltätoista oli täydellinen hiljaisuus ja ajatukset huomisen sekä turnauksen viimeisessä matsissa.

Herätys kasilta sunnuntain kunniaksi (vähän kuin armeijassa :) ja ylös ulos aamupalalle. Päivän jumbofinaali pelattaisiin viereisessä salissa (koulussa oli kaksi samankokoista liikuntasalia vierekkäin) ja ennakolta iskostimme asennetta pojille tähän viimeiseen koitokseen. Läheisellä juoksukentällä vedetyt spurtit pukukopissa tutuiksi tulleet paikallaan juoksut takasivat, että olimme ainakin paremmin lämmitellyt joukkue kuin Järvenpään kakkostiimi.

Itse otteluun. Lähdimme kovalla tempolla heti kärkeen ja otimme pelin hallintaamme. Jokin näytti illan diskossa ja yön aikana kolahtaneen pojille päähän, sillä nopeita eteenpäin johtavia syöttöjä tuli heti alkumetreiltä asti. Myös pitkiä hyökkäyksiä oli mukava katsella kun sieltä tuli helppoja give and go kuvioita joista pääsi vapaisiin layuppeihin. Puoliajalle lähdettiin selkeässä johtoasemassa ja valmentajat katsoivat tämän olevan hyvä hetki kokeilla pelikuvioita. Ei niinkään täydellistä onnistunutta toteutusta, mutta hyviä yrityksiä ja monta koria kaikesta huolimatta. Puolustuspää alkoi meillä hieman vuotamaan ja isäntäseuran kakkosjoukkue veikin toisen erän yhdellä pisteellä.

Turnauksen viimeinen tsempparipalkinnon vei numero 8 Waltteri. Hienoja riistoja puolustuksessa ja ahkerasti vapaaheittoviivalla vieraillut Waltteri ansaitsi täysin oikeutetusti palkintonsa tästä ottelusta. Lopputulos meille 68-44.

Turnauksesta jäi käteen neljän pelin verran pelikokemusta ja lisäksi kaikki oppivat taatusti jotain uutta. Tavaratkin alkoivat pysyä tallessa pikkuhiljaa. Välillä tuntui että jos joidenkin pää ei olisi ollut hartioiden välissä kiinni olisi sitäkin lähdetty hakemaan jossain vaiheessa. Suurimmilta henkilö- ja tavaravahingoilta vältyttiin ja kaikilla tuntui olevan hyvä reissu.

Valmentajan näkökulmasta meiltä puuttuu vain se pelattujen pelien määrä joka etelän sarjoissa on mahdollista. Hauska reissu ja tämä koutsi kiittää kaikkia matkalla olijoita. Kiitos kaikille näistä kahdesta mahtavasta kaudesta, jotka sain toimia valmentajana Rovaniemellä. Minulla oli mukavaa ja ehkäpä jonkin ajan kuluttua edessä on muutto takaisin :)

 

Muuttolaatikoiden keskeltä, Jere over and out. Korkalovaaran shamaani, Puuppolan fakiiri; piikkimaton Valtias.

Sima Basketin Fair Play- joukkue vuosimallia 2013: Rovaniemen NMKY:n minipojat


Minitytöt Järvenpäässä

Kello on pikkuisen ennen kahdeksaa perjantai aamuna kun pikkutytöt kantaa kädet hapoilla ja selät vääränä pelikasseja ja matkatavaroita linja-autoon. "HUH" kuului monen suusta. Lopulta päästiin matkaan. Heti alkumatkasta tehtiin reissun säännöt selväksi ja laitettiin ihan tytöt allekirjoittamaan säännöt. Matka sujui mallikkaasti, mitä nyt muutaman kerran kysyttiin "millon me ollaan perillä?". Mutta tiukasti uuno-leffoja tuijottaen matka sujui rattoisasti.


Perillä Järvenpäässä joukkue koki järkytyksen. Pieni luokka, isot ilmapatjat. Lopulta selvittiin kun järjesteltiin sekä saimme silauksen päivälle kun laitoimme luokan seinälle säännöt näkyviin. Ajoissa nukkumaan ja aamulla innokkaina peleihin.


Kyllä sitä jo perjantai-iltana piti valmentajan käydä ostamassa itelleen taktiikkataulu, että saadaan taktisia kuvioita piirreltyä oikeen tosissaan. Ja kenties taulussa oli jotakin taikaa. Koska tytöt oppi heti peleissä aikalisän aikana jo yhden kuvion, Makaroonin.

 

Pelit oli kovatasoisia, ja välillä me tiputtiin matkasta ja kärreiltä, mutta ei me lannistuttu. Lopulta meille kävikin niin että saimme Sykin kaadettua meidän tiukalla prässillä, eli tutummin tyttöjen kielellä "pässi". Ei ole tälläisiä piirteitä tytöistä ennen löytynyt. Jotenpositiivinen kokemus valmentajallekin ja onnistumisen kokemus. Myös muutama hieman pimennossa koko kauden olleet pelaajat pääsivät esiin ja pelasivat jopa kauden parhaan esityksensä.

Harmittava takaisku turnaukselle tuli kun menimme viimeisen pelin häviämään yhdellä pisteellä Hokille. Pitkä taisto yhdestä korista, mutta lopussa liikaa sähläystä ja hermojen menettäminen riekaleiksi johti siihen, että häviö tuli.

Mutta ei auta nyt kuin palata kotiin, reenata kovempaa ja ensi vuonna näyttämään uudestaa mistä on jänkhän tytöt tehty!

 

Meri Peuhkurinen

Minityttöjen valmentaja

 

Kokemusta hakemassa ja johtajuutta todistamassa: tytöt A:sta C:hen

Namikan A-,B-, ja C-tyttöjoukkue taisteli hienosti Sima Basketin A-tyttösarjassa. Suurella ikähaitarilla varustetusta ryhmästä muodostui reissun aikana joukkue, joka teki asioita yhdessä.


RoNMKY-JäNMKY A 21-55

A-tyttöjen sarja pelattiin kuuden joukkueen voimin kahdessa kolmen joukkueen lohkossa. Avausottelussa vastaan asettui A-tyttöjen valtakunnallista 1.divaria pelannu Järvenpään NMKY:n A-tyttöporukka. Pelituntuman puute näkyi ottelun alussa tyttöjen otteissa. 0-11 tilanteessa Veera Bergmanin muutama näyttävä postliike herätti joukkueen pelaamaan. Hetkellisesti pohjoisenlauma oli jopa voittotaistelussa mukana käyden kuuden pisteen päässä avausvartin loppupuolella. Toisella jaksolla kyyti oli kuitenkin liian kylmää, vähän kuin olisi mopolla lähtenyt moottoritielle.

Avausottelun tsempparipelaajana palkittiin Hilla-Maija Härkönen.

 

Kori-80 B-RoNMKY 48-25

Alkulohkon päätöspelissä kohtasimme B-tyttöjen sm-sarjaa tällä kaudella pelanneen Keravan Kori-80:n B-tyttöporukan, joka pelasi vauhdikasta ja näyttävää korista. Ainoastaan keravalaisten heikko kaukoheittopeli piti luvut kannaltamme siedettävinä. Vielä kun lopussa säästeltiin ensimmäisessä pelissä ja toisen pelin alussa paljon pelanneita pelaajia tulevaa puolivälierää varten, repsahtivat lukemat turhan isoiksi. Ottelun sykähdyttävin hetki oli C-juniori Enni Korteniemen sisään mennyt kaukoheitto, joka räjäytti koko Järvenpään liikuntahalliin sulloutuneen ihmispaljouden raikuviin suosionosoituksiin.

Kori-80 pelin tsempparina palkittiin Barents Games joukkueeseenkin valittu Saana Virta.

 

EBT-RoNMKY 54-51

Alkulohkon jälkeen lohkojen jumbot kohtasivat toisen lohkon kakkoset, lohkojen voittajat menivät suoraan välieriin. Rovaniemeläisten vastustajaksi tuli viime vuoden Eastern tournamentista tuttu EBT, jonka tuolloin vuosi sitten voitimme A-tyttöporukalla pronssiottelussa pisteellä.

Heikon alun jälkeen homma alkoi rullata varsinkin pituus ylivoimamme vuoksi; Salla Kotila ja Veera Begman olivat hetkittäin pitelemättömiä espoolaisryhmälle. Ajoittain pallo liikkui hyökkäyspäässä nätisti, valitettavan usein hienoja sommitelmia seurasi huolimaton ohinosto korin alta. Toisen jakson alussa saimme repäistyä eron noin 10 pisteeseen, tuossa tilanteessa NMKY:llä oli tilaisuus tehdä eroa suuremmaksikin, mutta nopeita hyökkäyksiä päätettin huolimattomasti; joko alta nosto meni ohi, tai ratkaiseva syöttö karkasi takaseinään. Samaan aikaan kokeneempi EBT nosteli varmoja pisteitä alta ja heitteli hyvällä tarkkuudella puolimatkan vapaita heittoja sisään. Pari minuuttia ennen loppua johto vaihtui ensimmäistä kertaa sitten ottelun alun pääkaupunkiseutulaisten hyväksi. Samalla meidän palettimme sekosi varsin pahasti, tästä tuloksena peräti viisi pallon menetystä viimeisen minuutin aikana sekä lukuisia ohiheittoja korin lähietäisyydeltä. Juhani Tammisen sanoin: ”Kolmella aikalisällä mä oisin hoitanu tän matsin, mutta mulla oli vaan yksi käytössä”, vaikken mikään fakiiri olekkaan. Ei oltu valmiita ottamaan voittoa ja vastustaja oli terävämpi ja huolellisempi loppuhetkillä, that's it, pulinat pois!

Minitytöistä koostunut palkintoraati palkitsi rovaniemeläisistä tsempparipelaajana Veera Bergmanin.

Vahvan turnauksen pelannut Veera Bergman (15) pahan teossa. Rovaniemeläisten kokeneeseen kalustoon kuuluneet Hilla Härkönen (12), Elina Halonen (10) ja Saana Virta (5) ihailevat "Bergeronin" suoritusta.

JäNMKY B-RoNMKY 26-41

Puolivälierä tappion johdosta harmiksemme saimme nukkua pitkään, sillä jumbofinaali alkoi vasta klo 13.00. Koko pelin ajan johtopaikkaa piti RoNMKY. Homma tuntui olevan koko ajan hallinnassa, vaikka peli-ilme oli ajoittain väsyneen ja haluttoman näköinen. Perusasioita unohdeltiin jatkuvasti, ja kun peleissä oli käytettävissä vain yksi aikalisä per 15minuutin erä, ei asioiden mieleenpalauttaminen ollut helppoa. Taas kuitenkin pelasimme hetkellisesti varsin hyvää korista, heti kun puolustus alkoi toimimaan sujui hyökkäyspelikin paremmin. Hallittu voitto, jossa koko yhdeksikkö pääsi pelaamaan reilusti.

Päätösottelu tsempparina palkittiin joukkueen tuki ja turva Elina Halonen.

Varsin onnistunut turnausreissu nuorelle porukalle, loppusijoitus kuuden joukkueen sarjassa viides. Nuorimmille tytöille saatiin äärimmäisen kovia pelejä alle, pohjoisessa kun ei turhan paljon pelejä kauden aikana saada. Ainoastaan naisten ja A-tyttöjen mukana kauden kiertäneet tytöt ovat saanneet kauden aikana tarpeeksi pelejä vyölleen.

A-tyttö joukkue Sima Basketissa 2013:

Elina Halonen (-95)

Hilla Härkönen (-95)

Veera Bergman (-96)

Saana Virta (-97)

Piritta Kuukkanen (-97)

Salla Kotila (-97)

Ella Korteniemi (-98)

Jonna Huotari (-99)

Enni Korteniemi (-00)

Valmennus: Allekirjoittanut

Joukkueenjohto/huolto: Anu Virta

 

Pekka ”Haamu” Mustonen

Seuratoimija