NMKY

C-tyttöjen joukkueen taustahenkilöt jojo Satun johdolla ovat olleet tällä kaudella niin aktiivisia, että tytöille avautui mahdollisuus lähteä kaamoksen keskellä hakemaan kovia pelejä AND1-turnaukseen Saloon. Matka alkoi torstai-iltana Rovaniemen juna-asemalta yöjunalla, josta matkaan lähtivät Alissa, Ninni, Mitja, Evilla, Joanna, Nella, Pikku-Jossu, Emilia, Aino ja Saana, sekä vanhemmista Satu, Mira ja Krisse. Valmentaja Lauri poimittiin mukaan matkalta Suomen Monacosta eli Kemistä.

Saavuimme perjantaiaamuksi Helsinkiin, jossa ehdittiin suorittaa joulun jälkeiset ale-shoppailut. Iltapäivällä suuntasimme sitten bussilla pelipaikkakunnalle Saloon. Turnausisännät olivat järjestäneet meille erillisen kuljetuksen hotellille Salon ABC:ltä.  Turnausbussien henkilökunta veti ystävällisyydessään vertoja jopa joillekin legendaarisille Rovaniemeläiskuljettajille. Yhteisen kielen löydyttyä hommat toimivat moitteetta. Varsinais-Suomen murre sai osan tytöistä varsin hämmentyneeksi ja kuski joutui muutamaan otteeseen selventämään tarinoitaan, joita riitti läpi turnauksen.

 

Hieno taistelu viimeisessä pelissä jätti tappiosta huolimatta hyvän maun turnauksesta

 

Game 1. vs. EBT

Lähtökohdat otteluun olivat luokkaa Daavid vastaan goljat. EBT:llä on C-tyttö-ikäluokassa nelisen kymmentä pelaajaa. Tällä kertaa turnauksessa oli EBT:n -02-syntyneiden joukkue. Peli alkoi, kuten saattoi odottaa ja Espoolaiset prässäsivät heti alusta ylhäältä. Prässi ei ollut kummoinen, eikä tuottanut hirveitä vaikeuksia, mutta kuitenkin kourallisen menetyksiä. Pahempi ongelma oli se, että oma peli meni sekaisin, eikä hyökkäyksessä maltettu tehdä niitä asioita, jotka kyllä osataan. Toisella jaksolla tapahtui selkeä ryhtiliike ja apupuolustus parani huomattavasti. Lisäksi hyökkäyspelaamisessa oli jo orastavia merkkejä paremmasta. Parannettavaa tuleviin peleihin jäi kuitenkin rutkasti, joten siihen nähden tulos ei ollut meidän kannalta niin masentava, vaikka Espoolaiset olivatkin parempia selvin numeroin 51–19. RoNMKY:n selkeimmät onnistujat ottelussa olivat Evilla ja Jossu. Lisäksi Emilia oli lähellä naputtaa ensimmäiset turnauspisteensä heti ensimmäisessä ottelussaan. Harmittavasti pallo pyöri kuitenkin raudoista ulos.

Game 2. vs. Turun Riento

Turkulaiset olivat saaneet edellispäivänä kylmää kyytiä Lokokon joukkueelta. Ennakko odotuksissa oli tasainen ottelu, joka olisi omalla pelillä täysin voitettavissa. Ottelu lähti kuitenkin meiltä käyntiin nihkeästi eikä palloa saatu mitenkään korirenkaan läpi. Vaikeuksia kuvaa ehkä parhaiten se, että vain kolme pelaajaa onnistui korin teossa. Saana 12, Nella 10 ja Jossu 4. Jossu kuului muutoinkin jälleen joukkueen parhaimmistoon puolustaen nöyrästi ja oikein. Ottelun loppu hetkistä muodostui trilleri kun sähläsimme pallon vastustajalle peliä ollessa jäljellä vain 30 sekunttia. Turkulaiset eivät jättäneet paikkaa käyttämättä vaan nousivat tasoihin. Tämän jälkeen Saana kuitenkin osoitti kovaa luonnetta ja otti ohjat omiin käsiinsä. Saana ajoi korille käytännössä koko kentän läpi viimeistellen 2 pistettä eikä TuRi onnistunut enää korinteossa, joten ottelu meille 26–24.

 Game 3. vs. Lokoko

Ennakko-odotukset pelistä eivät olleet suuret, sillä Lokoko oli voittanut aiemmin aamupäivällä myös EBT:n. Lokokon joukkue on valmistautumassa C-tyttöjen SM-sarjaan kevät kaudelle. Tyttöjen kanssa sovittiin, että ei mietitä taikka välitetä, mitä vastaan tulee vaan tehdään oma paras niin, että tiedetään itse että on ainakin yritetty. Olikin jälleen ilo huomata, että kun vastus kovenee niin tyttöjenkin asenne ja tahtotila nousevat vähintään samassa suhteessa. Ottelun ensimmäiset 6-7 minuuttia olikin meiltä erittäin hyvää pelaamista, ja ero pysyi alle 10:ssä pisteessä. Ei peli hirveän huonoksi muuttunut eka puoliajan lopussakaan, mutta eroa tauolla kuitenkin 20 pistettä. Toisella puoliajalla meidän jo muutoinkin varsin kapeasta rosterista muutama tyttö ei pystynyt hirveästi pelamaan pienten vammojen vuoksi ja muut väsyivät Lokokon tyttöjen ravatessa 12 pelaajalla ympäri kenttää.  Nella osoitti, että omat taidot riittäisivät vallan mainiosti pelaaman tämän kaltaisia pelejä vaikka joka päivä ja, että rahkeita on vaikka mihin. Ottelu päättyi lopulta 51-7. Oppia saatiin kuitenkin taas ja numeroiden takana oli paljon hyviä suorituksia. Mikä hienointa, taisteltiin loppuun asti.

 Game 4. vs. KlaNMKY

Harva joukkue pystyy pelaamaan turnausta läpi pelaamatta ainuttakaan huonoa ottelua. Sunnuntai aamuna klo 9 vastaan asettui Klaukkalan kaimaseura. Aivan kaikesta näki, ettemme olleet valmiita pelaamaan tätä ottelua. Jo aamupuurolla lusikan suuhun saaminen tuntui olevan osalle ylivoimainen haaste. Klaukkalan tytöt puolestaan olivat aamuvirkumpaa sorttia ja juoksivat 13:sta minuutissa tauluun 31-9 lukemat. Tässä vaiheessa oli vaikea löytää sanoja, joilla peli voitaisiin pelata loppuun. Tytöt tiesivät itsekin, että epäonnistuminen johtui vain ja ainoastaan itsestämme. Noh. Sen verran sisuunnuttiin kuitenkin toiselle puoliajalle, ettei päätetty lähteä pelin jälkeen suoraan kotiin. Toinen jakso hävittiin vain 5 pistettä ja koko ottelu siten 58-31. Vaikea löytää hirveästi positiivisia asioita, mutta Emilian tekemä eka turnauskori oli sellainen. Lisäksi Ninni oli niitä harvoja pelaajia, jotka olisivat halunneet pelata tässäkin pelissä voitosta. Ninni teki tässä pelissä korkeimman pistemääränsä turnauksessa, vaikka pelasi muissakin peleissä varsin mukiinmenevästi. Ninni osoitti turnauksessa, että on tulisieluisuudestaan huolimatta joukkuepelaaja kannustaen hienosti muita ja ottaen ilon irti myös toisten onnistumisista kentällä.

Game 5. Vs. Pantterit

Viimeisen ottelun alla valmentaja saikin miettiä pääpunaisena, että miten seuraavaan otteluun saadaan paketti kasaan. Rehellisesti sanottuna pelin jälkeenkään ei vielä voinut olla varma, että oliko edellisen ottelun viesti mennyt perille tytöille. Vaihtoehdoksi ei jäänyt muuta kuin kerätä koko porukka ja lähteä ulos kävelylle. Ulkona suoritettiin ensin pieni muotoinen lumipesu jokaiselle ja sovittiin että halliin ei mennä takaisin ennen kuin kadonneet pelihalut ovat löytyneet.  Sitä, oliko tempaus järkevin mahdollinen teko, ei voi tietää, mutta ainakin muutama tyttö oli jo lämmittelyssä mukana ihan eri ilmeellä. Itse peli oli läpikotaisin erittäin tasainen. Ajoittain meidän puolustuksessa oli nähtävissä sitä palavaa raivoa, jolla on tällä kaudella kaatunut moni vastustaja. Hyökkäyspäässä kuitenkaan palloa ei tunnuttu välillä saavan sisään mistään. Myös vapaaheittotarkkuudessa oli hurja ero pantterien tyttöihin. Oikeastaan nämä kaksi seikkaa lopulta ratkaisivat sen, että ottelu päättyi Panttereiden 13:sta pisteen voittoon 41–28. Meiltä selkein onnistuja oli turnauksessa heittopelinsä kanssa vaikeuksissa ollut Alissa. Allu teki tässä ottelussa lopultakin sen, mitä tytöltä on yritetty vaatia koko kausi. Vei korilleajot röyhkeästi loppuun asti, eikä ”tyytynyt” puolimatkan heittoihin, jotka kylläkin uppoavat yleensä hyvällä prosentilla nekin. Näistä hienoista suorituksista oli palkintona lähes poikkeuksetta kori tai vapaaheitot. Pikku-Jossu osoitti, että aiemmissa otteluissa tehdyt hienot suoritukset eivät olleet ohimenevää huumaa vaan askel pelillisesti uudelle tasolle. Myös Ainon hieno heitto niin sanotusti kahden Pantteri pelaajaan naamaan jää tästä ottelusta monien mieleen pitkäksi aikaa.

 

Pelien jälkeen jäi muutama tunti aikaa, jonka käytimme Nellan ja Saanan sanoin ostarilla hengaillen ;) sekä Salohallilla turnauksen kovia finaaliotteluita katsellen. Bussi kaartoi Helsingin keskustaan klo 19, josta lähdimme pizza hutin kautta kotia kohti yöjunalla.

 

Yhteenvetona turnauksesta jäi vähän kaksijakoinen tunnelma. Toisaalta harmittaa kun ei voitettu viimeisiä pelejä, jotka olisivat omalla perustekemisellä voitettavissa. Voitoista kuitenkin pelataan peleissä, vaikka valmentajana pitääkin osata nähdä myös kauemmas. Mutta kuten tytöillekin on toitotettu, niin muuta ei voi tehdä kuin oman parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Pantteripelin jälkeen heidän valmentajansakin kertoi, että heidän tytöillään onnistui meitä vastaan kaikki. Sellaista urheilu ja koripallo on. Onneksi se on vain urheilua. Yhtään ns. ”ehjää” peliä ei saatu joukkueena turnauksessa vaan ainoa voitettu TuRi pelikin meni lopussa varsin sekavaksi ja oma pelaaminen tökki siinäkin. Toisaalta nähtiin paljon mahtavia yksittäisiä suorituksia eri tytöiltä eri otteluissa. Kukaan ei onnistunut kaikissa peleissä, mutta aina joku onnistui. Lisäksi pelit antoivat paljon tietoa valmentajille siitä, mitä osa-alueita pitää harjoitella vielä enemmän tulevaisuudessa, jotta Etelänkin joukkueita pystytään haastamaan. Yksi piirre, joka nosti selkeästi turnauksessa päätään on tyttöjen vaatimustason nousu omia ja muiden suorituksia kohtaan. Kentällä on alettu vaatimaan itsensä lisäksi myös toisilta parhaansa tekemistä joka tilanteessa. Tämä hieno joukkueurheiluun hyvin keskeisesti kuuluva elementti on kuitenkin aiheuttanut pieniä kasvukipuja kun aina ei ymmärretä miksi joukkuekaveri kommentoi omaa suoritustani. Myöskään tytöt eivät ehkä vielä osaa ilmaista asioita oikealla tavalla toisilleen, mutta pohjimmiltaan kyse ei ole siitä, että haluttaisiin toiselle paha mieli vaan siitä, että tahdotaan kaikkien tekevän parhaansa joka tilanteessa joukkueen eteen. Kokemus varmasti opettaa tässäkin asiassa ja tällä saralla käytiin myös keskusteluja turnauksen aikana.

Yksi pitkä, raskas ja opettavainen reissu jälleen takana ja parin viikon päästä kohti aluesarjan pelejä.

Valmentaja
Lauri