NMKY

Vielä kerran C-tyttöjen matka vei Helsinkiin kun edessä olivat SM-sarjan viimeiset matsit. Matkaan lähdettiin jo perjantai-iltana. Lauantaipäivä kuluteltiin ostarilla hengaillen ja shoppaillen. Mukana oli jälleen 12 tyttöä, sekä runsaasti kannustusjoukkoja.

 

 

Sunnuntaina mittelöt käytiin Munkkinimen yhteiskoululla. Ensimmäisessä ottelussa vastaan asettui Turun Riento.  Ottelu eteni alusta lähtien turkulaisten komennossa.  Riento vei viimeistä jaksoa lukuun ottamatta peliä. Ronmkylle tuli onnistumisia laajalalla rintamalla, eikä varsinaisesti mitään selkeää heikkoutta ollut, eikä niin ikään vahvuuttakaan. Kaikessa tekemisessä vain oltiin hieman turkulaisia perässä. Ottelun onnistujiin kuuluivat erinomaisesti puolustaneet Jutta ja Jossu. Myös Ella pelasi todella rohkeasti haastaen isompiaan ja osuen myös kerran kolmen pisteen kaaren takaa. Alissa luuti vahvasti korin alla keräten 17 levypalloa. Ottelu päättyi lopulta Turkulaisille 76–44, mikä ei jätä seliteltävää.

Ronmky:n pisteet: Nella 11, Emilia K. 7, Ella 5, Alissa 4, Jutta 4, Ninni 3, Inka 2, Viveka 2, Emilia H. 2, Elsa 2, Aino 2

Valmentajien kommentit:

Ei tässä ollu palaa. Puolustuksessa oltiin vähän koko ajan jäljessä ja korintekovarmuus oli heikompaa ku turkulaisilla. Mutta ei nyt täysin surkea pelikään ollu. Monia hyviäkin asioita. Hyviä syötä ja liiku pelejä ja monia hyviä yksittäisiä ratkasuja. Ei vaan riitä näissä peleissä että pelaa osan tilanteista hyvin. Kukaan ei pelannut huonosti, mutta ei kovin hyvinkään. Suurimmat onnistujat olivat ennakkoluulottomasti pelanneet Ella ja Jutta.

 

Päivän toisessa pelissä mitattiin jo tutuksi tulleen Torpan poikien C-tyttöjoukkueen taso. Topo on kohdattu etelän turnauksissa kahden kauden aikana kahdesti ja voitot olivat ennen tätä päivää 1-1. Ottelun alku oli Rovaniemeläisittäin todellinen pannukakku. Ei auttanut, vaikka ennen ottelua oli painotettu täysillä pelaamisen merkitystä. Valmennus yritti reagoida nopealla aikalisällä jo ensimmäisellä minuutilla mutta sekään ei auttanut. Topo veti taululle tylyt 21-0 lukemat. Ronmky:n peli aukesi vasta kun kentälle laitettiin koko 03-syntyneiden viisikko. Erityisesti Pikku-Empun raivoisa taistelu sytytti myös muun joukkueen pelaamaan. Toisella jaksolla kone saatiin käyntiin ja Fakiirin tehokkaiden vapaaheittoklinikoiden ansiosta eroa saatii kavennettua vapaaheittoviivalta. Jakso päättyi koomasta heränneen Alissan viiden pinnan pisteputkeen. Tästä huolimatta Topo vei jakson nimiinsä pisteellä.

Toisella puoliajalla lappilainen kirivaihde saatiin todenteolla päälle. Jeren organisoima paikkapuolustus alkoi toimia.  Kolmasjakso päättyi Rovaniemeläisille vain kahdella pinnalla, mutta siinä saatiin jo enteitä tulevasta. Viimeisellä neljänneksellä kauhea taisteluasenne ja yritys toivat Ronmkyn jo alle 10 pisteen päähän, mutta sen lähemmäs ei vain enää päästy. Inka ja pikku-Emppu tekivät valtavan työn paikassa etupelaajina ja aiheuttivat tukun menetyksiä. Molemmat pääsivät myös viimeistelemään hienoja lay-uppeja. Nella oli lopussa Topolaisille täysin pitelemätön, vaikka viimeistely jätti hieman toivomisen varaa. Nellalle kuitenkin komea tupla-tupla 16 pinnaa ja 16 levaria. Joukkueiden kolmas kohtaaminen päättyi lopulta Topon 11 pisteen voittoon.

Ronmky:n pisteet: Nella 16, Pikku-Emppu 6, Alissa 5, Ninni 5, Inka 5, Iso-Emppu 4, Jossu 2, Elsa 2, Ella 2, Viveka 2

Valmentajien kommentit:

Aika kaksjakoset tunnelmat. Alkuun ryssittiin koko homma. Hienoa toki että tultiin sitte 27 pisteen takamatkalta vielä 9 pisteen päähän, mutta harmittaa ku voitostaki olis ollu mahdollista taistella. Halua ja tahtoa meillä on kyllä hurjasti sitte ku se vaan esiin saadaan, mutta perustekemisessä on paljon, paljon opittavaa. Ihan perusjutuissa.  Mutta kun siitä huolimatta pystytään pelaamaan tasapäisesti Final Four joukkuetta vastaan niin hyvä juttu. Täytyy antaa myös tunnustusta Topolle. 9 kolkkia heittivät joukkueena säkkiin yli 40 % tarkkuudella ja se on kyllä kovaa valuuttaa C-tyttöjen peleissä. Sitten kun se meän oma peli saatiin käyntiin niin heikkoja lenkkejä ei enää ollut. Parhaiten onnistuivat Emilia ja Inka, jotka teki hommia molemmissa päissä kenttään. Myös Ninnin monipuolinen pelaaminen ja uskallus haastaa myös itse ansaitsevat maininnan. Nella sieltä taas astu sitte lopussa esiin ku peliä piti alkaa voittamaan. No ei voittanut Nella meille vielä tätä, mutta tulee kyllä elämässä vielä voittamaan tuolla asenteella.

 

Valmentajien lyhyt yhteenveto 8 peliä käsittäneestä SM-sarjasta

Kahdeksan kuukautta sitten ei olis uskonut, että tässä istutaan Helsingistä tulossa SM-sarjan vikoista peleistä ja vieläpä ihan positiivisin fiiliksin. Joulun alla ku paikka varmistui ja päätettiin ottaa vastaan niin täytyy tunnustaa, että melko jännittynein fiiliksin sitä koko valmennuspoppoon kanssa odoteltiin että mitähän tästä koko hommasta tulee. Leviääkö koko pakka käsiin ja ollaanko ihan vastaantulijoita. Sitte lohkot tuli ja sieltä napsahti Pohjoismaiden paras 02-jengi vastaan, joka niin sanotusti näytti kaapin paikan vielä ekassa turnauksessa. Tulihan niitä kommentteja sen jälkeen että kannattiko lähteä ja kieltämättä sitä vähän itekki mietti. Kotiturnauksen painetta ei kestetty ja pelattiin kaks huonoa peliä, joista tulokset sen mukaisia. Jyväskylässä se palkinto oli sitten oikeasti jo siinä tarjottimella kun voitto jäi hilkulle ja täällä vikassa turnauksessaki se voitto olis ehjemmällä pelillä ollu jopa otetttavissa. Eli summasummarum. Nousujohteinen kausi sieltä lokakuun alun karsinnoista saakka. Koko ajan on pelattu paremmin ja näkee missä on menty eteenpäin ja missä pitää parantaa. SM-sarjassa oli 2 vastustajaa, joita ei olis voitettu edes omalla täydellisellä onnistumisella. Tätä faktaa vasten sarjaan lähteminen oli täysin oikea päätös. Se, että voittosarakkeeseen jäi nolla, kertoo vain siitä että olisi pitänyt pystyä pelaamaan ottelut sen 40 minuuttia mitä ne kestivät. Vastustajien rutiini oli kovempaa ja peli ei niillä heitellyt pelin sisällä yhtä rankasti. Myös yhteistyö Sallan ja Takun tyttöjen kanssa vaati veronsa, kun yhteistä kokemusta pelaamisesta ja tekemisestä ei ennen tätä ollut niin kuin vastustajilla. Mutta mutta. Ehkä sitäkin ylpeämpi olo siitä miten kuitenki taisteltiin vielä tässä viimeisessäkin pelissä. Se kertoo paljon joukkueesta. Tytöt on täyttämässä 13- ja 14-vuotta ja tämän vuoden aikana osa on jo alkanut reenaamaan noiden 4-5 joukkueharjoituksen lisäksi myös omalla ajalla. Siitä tässä on kyse ollut alusta asti. Susijengin lausetta käyttäen be as good as you can. Niin kauan ku tyttöjä silmiin katsoessa tuntuu, että halutaan olla parempia ja halutaan yrittää, niin kauan tätä jatketaan ja haastetaan itseämme. Edelleen tuntuu, että halutaan, joten hommat jatkuu. Laitetaan vaan haalareista se vetoketjuki kiinni.