Search

Information

Kuten tarkkasilmäisimmät Ronmkyn seuraajat ovat saattaneet huomata on minipoikien raporttien määrä vähentynyt viime vuosista tänä vuonna. Pääsyynä tähän on varmasti nykyisen valmennusjohdon saamattomuus raporttien kirjoittamisessa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Aiempien vuosien ahkeran raporttien kirjoittajan Pekka Mustosen poistuttua valmennuksesta on ollut valmennuksella vaikeuksia saada kirjoitettua raportteja peleistä. Raportteja onkin tullut tällä kaudella vain kolme mikä ei ole kummoinen suoritus kolmen valmentajan valmennustiimiltä, enkä tässä enää ala yksittäisiä pelejä käymään läpi.Noh, selitykset sikseen, niillä ei ole tarkoitus teitä pitkästyttää sen enempää vaan mennään asiaan mikä lukijoita varmasti kiinnostaa, minipoikien kauteen.


Kuten osa lukijoista varmasti tietää voittivat namikan minipojat Pohjois-Suomen aluemestaruuden “näytöstyyliin” 1.4. Korkalovaaran koululla. Eroa välierässä ja finaalissa oli saman verran: 43 pistettä namikan hyväksi. Jos finaali päättyy toisen joukkueen 43 pisteen voittoon voi jokainen päätellä, kuinka suuresta tasoerosta on kyse. Koko sarjan aikana hävisimme kaksi peliä, toisen kolme ja toisen kaksi pistettä, saldona 12 voittoa ja kaksi tappiota. Koko kauden +/- tilasto näyttää lukemaa 870/360. Tilastot eivät kuitenkaan aina kerro koko totuutta, kuten eivät tässäkään tapauksessa. Rehellisesti sanoen ei sarja ollut tasoltaan hyvä, vaikka tilastojen perusteella voisi luulla että meillä on vaan niin ylivoimainen joukkue taidollisesti että voimme voittaa sarjan finaalin yli 40 pistettä. Vaikka meillä on ollut tänä vuonna hyvä ja lahjakas ryhmä poikia, ei meidän pitäisi olla noin ylivoimaisia. Jos pelaisimme esimerkiksi keskisellä alueella emme välttämättä olisi samalla porukalla edes sarjan neljän parhaan joukossa. Noh se on vain spekulointia, mutta pitäisi antaa vähän perspektiiviä sarjan tasosta.

Tiukat pelit kehittävät joukkueita, ne kehittävät valmentajia, mutta ennen kaikkea ne kehittävät pelaajia. 50 pisteen tappio kehittää ja opettaa usein enemmän kuin 50 pisteen voitto. Meille tuli tänä vuonna tiukkoja pelejä kolme, kaksi hyvin tiukkaa tappiota ja yksi hieno taisteluvoitto. Kolme tiukkaa peliä on ihan liian vähän pelaajien ja joukkueen kehityksen kannalta. Onneksi varmasti erittäin kovia pelejä on tulossa pojille simabasketissa Järvenpäässä. Olisi kuitenkin hienoa, että pojat saisivat koko ajan pelejä jossa he pystyisivät haastamaan itsensä. Sanon tämän ottamatta mitään pois Kalajoen ja Oulun minipoikien pelaajien ja valmentajien kauden aikana tekemästä työstä. En myöskään mitätöi omaa suoritustamme, sillä vaikka sarjan taso oli heikko on silti mestaruus aina hieno saavutus, josta voi olla ylpeä.

Minipoikien valmentajalle tärkein anti kaudella ei ainakaan itselle ole se, että kuinka paljon pelejä voitetaan ja kuinka isolla erolla. Voittaminen on tietenkin itselle kuitenkin hyvä suuri osa urheilua ja myös valmentamista, mutta sitäkin tärkeämpää on nähdä valmennettavien kehitys koripallollisesti.On ollut jälleen hienoa nähdä kuinka pojat ovat kauden aikana kehittyneet niin pelillisesti kuin henkisesti. Vaikka valmennuksella ja pelaajilla on ollut huonoja päiviä, on niistä selvitty. Välillä on itsellekin, vielä hieman kokemattomana valmentajana, ollut raskasta tulla valmentamaan kun poikien keskittyminen on ollut jossain ihan muualla kuin koripallossa ja harjoituksissa. Myös pojilla on välillä ollut varmasti raskasta harjoituksissa, sillä valmentajilla on ollut pinna hieman liian kireällä. Hyvin ovat pojat kuitenkin jaksaneet läpi kauden. Loppusummauksena kausi on ollut kokonaisuutena hyvä. Reeneissä meno on pääosin ollut hyvää ja tulosta tuli aluesarjassa. On myös nuorelle valmentajalle hienoa työskennellä lahjakkaiden yksilöiden kanssa. Myös joukkueenjohtaja Päivi sekä muut vanhemmat ovat toimineet hyvin yhteen meidän nuorien valmentajien kanssa läpi kauden. Vielä on yksi hieno kokemus jäljellä, simabasket. Siellä on varmasti tulossa kovia pelejä ja pojat saavat yhden hienon turnauskokemuksen lisää.

Minipoikien valmentaja Ilari Nieminen